Eilen täytin 23 vuotta. Tarkalleen ottaen eilen kello 23:19.
Oltiin viikonloppu Henrin kanssa Hämeenlinnassa. Pitkästä aikaa siellä oli aika mukavaa. En tiedä johtuiko se siitä, että siellä tuli viimeksi käytyä kunnolla kesällä vai se, että Henri oli mukana. Ihan mukava siellä on käydä, mutta jonkinlainen taakka se aina on. Nähdä sukulaisia ja perhettä, joille suurimmalle osalle ei oikeastaan osaa edes enää mitään sanoa.
Ei siitä suoranaisesti mitenkään mukava olo tule, kun tajuaa, ettei näitä ihmisiä oikeasti edes tunne. Sitä alkaa miettiä, että tunteeko nekin ihan samalla tavalla. Pitäisikö asian eteen sitten tehdä jotain? Haluaisikohan ne toiset, että asian eteen tehtäisiin jotain ja me tunnettaisiin jotenkin paremmin. Oltaisiin enemmän yhteyksissä, vai tuntuuko nykyinen tilanne ihan hyvältä heidän mielestä.
Miten tutustua sukulaisiin ja perheeseen 23-vuotiaana? Toinen kysymys on kuitenkin, että haluaako sitä edes tutustua? Pitäisikö haluta? Ihmisiä nekin kuitenkin on, eikä sitä aina pidä kaikista ihmisistä. Ihan kummallista.
Samaistun.
VastaaPoistaEn tunne sukulaisiani ollenkaan. En tiedä mitä heille sanoisin. Tuntuu pahalta, mutta en tiedä miten parantaisin välejäni niin erilaisiin ihmisiin. Eivät he minunlaisiani ole.
Joskus itekkin miettiny ihan samaa! Kun tajuaa esim serkkujen 15v. synttärillä, et perkele, täähän on jo 15 vuotta mutta en tiedä sen elämästä mitään!! Ja kyseessä kuitenkin ihminen jonka näkee about kuukausittain.
VastaaPoistaEhkä se on sitä kun tietää, että se ihminen kuuluu perheeseen niin ei tule sellasta "pakkotavaa tarvetta" tietää ja kysellä sen elämästä mitään . En tiedä. Olishan se kyllä kiva tietää niistä vähän enemmän. Eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä kuoriutuisikin ihan uusia yhtäläisyyksiä!:)